Kuusivuotias eskariälykkö Jani-Petteri?

Vai miehiin kiintynyt herätysliikkeen pastori Usko Eevertti Luttinen?

Olen tässä kaikessa hiljaisuudessa suunnittellut ja osin kirjoittanutkin runoja julkisuudesta ja julkkiksista.

Puolentoista vuoden aikana työssäni toimittajana olen nähnyt jos jonkinlaista julkkista sekä julkisuuden piirteitä parhaimmillaan ja vähemmän parhaimmillaan. Mitään paljastuksia minulla ei valitettavasti ole tarjota, eikä minulla olisi isoja sellaisia edes tarjotakaan. Enkä edes haluaisi sellaisia sotkea tähän kirjaprojektiin, sillä kohut ovat jullkisuuden lyhytikäisintä kauraa.

Runojen kun olisi tarkoitus kestää aikaa. Ja julkisuutta halajavat tänä päivänä muutkin kuin julkkikset. Aivan tavalliset ihmiset.

En ole nähnyt montaa, en edes yhtään, julkisuuteen keskittyvää runoteosta, joten ei tätä hankettani ole montaa kertaa kirjoitettu jo aiemmin. Pari vanhempaa kokoelmaani ovat vain väljästi sivunneet toisiaan. Nyt olisi tarkoitus tiivistää rivejä yhden teeman ympärille.

Miksi aiheena julkisuus? Se on kiehtova alue. Julkisuutta haluaa moni, harva sitä saa. Moni haluaisi siitä eroon ja jotkut tekevät kaikkensa, että pääsisivät julkisuuteen.

Viime viikot olemme saaneet seurata epäuskoisena tätä Costa Concordia-laivan turmaa Italiassa. Tästä turmasta emme saa koskaan kunniakasta Titanic-tarua, jossa kapteeni uppoaa laivansa mukana.

Hommassahan kävi päinvastoin. Kapteeni luikki tiehensä hyvissä ajoin laivasta. Olen Italiassa itsekin käynyt ja hienot on siellä poliiseilla ja kapteeneilla univormut, mutta en välttämättä pitäisi Italiaa suurena merenkulkijakansana. Siellä kaikki on vähän sellaista luovaa kaaosta (etenkin liikenne), etten ihmettele, jos laivakin erehtyy tai lähtee kapteenin toimesta ehdoin tahdoin sivuväylälle.

Tässä vaiheessa tapauksen tutkinta on kesken, mutta kapteeni tuskin koskaan pääsee syyllisen leimasta eroon. Ja jos häntä komennetaan takaisin pelastustoimia johtamaan maista, niin tuskin tämä pulmunen onkaan. Vaikea sanoa, joutuiko kapteeni paniikkiin ja karkasi. Vai karkasiko vain siksi, että tiesi, ettei osaisi johtaa pelastustoimia.

Johtamistaidottomuus kriisitilanteissa on tänä päivänä muissakin maissa kuin Italiassa hakusessa. Todellinen johtajuus kun punnitaan vasta sitten, kun ongelmat alkavat.

Itse olen ihmetellyt, että miten vähän näitä haavereita loppujen lopuksi tapahtuu. Laivat kun on purjehtivat Panaman tai muiden kyseenalaisten maiden lippujen alla ja ties missä kunnossa. Miehistöt ovat kymmenistä eri maista, että on sula mahdottomuus, että koko miehistö puhuisi edes samaa kieltä. Laivoista tehdään koko ajan jättimäisempiä, vaikka väylät ja satamat eivät voi kasvaa niiden mukana.

Tälläisissä suuronnettomuustilanteissa, jos missä, ihmisluonto paljastuu. Kun laiva uppoaa, paljastaa se armotta sankarit ja konnat. Ne, jotka pelastavat itsensä asemastaan riippumatta ja jättävät loput selviämään niinkuin pystyvät. Se jää jokaisen itsensä pohdittavaksi, että onko noita konnia enemmän nykyisin kuin kunniakkaan Titanicin aikana.

Ajattelin, että en kirjoita presidentinvaaleista mitään, kun jokapaikka on muutenkin aihetta täynnä. Kävin työni puolesta Väyrysen, Soinin ja Haaviston vaalivalvojaisissa, joten kai minullakin on aiheeseen jotain annettavaa.

Pekka Haaviston nousua toiselle kierrokselle on pidetty yllätyksenä, mutta ei se minua yllättänyt. Haaviston kannattajien kampanjointi on ollut lähes fanaattista sosiaalisessa mediassa viime viikkoina. Eikä siinä mitään pahaa, jokainen kannustakoon omiaan. Muiden ehdokkaiden kannattajat ovat jääneet täysin varjoon sosiaalisen median käytössä. Haavisto sai myös suvaitsevaisuuden aallon taakseen, vaikka samaa sanomaa välittivät vahvasti myös Lipponen, Arhinmäki ja Biaudet.

Enemmän olen yllättynyt Väyrysen saamasta korkeasta äänimäärästä kuin Haaviston. Väyrysen kaatoi lopulta kepulaisten ikuisuusongelma, suuret kaupungit eivät kepun ehdokkaista innostua. Piipahdin Väyrysen vaalivalvojaisissa ja tunnelma oli varsin hillitty toisin kuin Tavastialla Haaviston vaalivalvojaisissa.  Tavastia oli taas ääriään myöten täynnä ja kannustus jotain aivan muuta kuin Väyrysen ja Soinin huomattavasti hillitymmissä juhlissa.

Korviin tosin särähti Haaviston kannattajien uho tupakkapaikalla, jossa kehuskeltiin, että nyt sitten näytettiin persuille ja wttä kuinka olin huolissani, mihin tämä maa on menossa. Haavisto on aidosti suvaitsevainen ihminen, joka kahvittelee jopa Teuvo Hakkaraisen kanssa, mutta osa hänen kannattajistaan ei sitä kuulemani perusteella ollut. Varsinkin kun viime tietojen mukaan Haaviston taakse olisi myös tulossa persuja.

Shamppanjaa Haaviston juhlissa haettiin tiskiltä ja julkkiksia oli tupa täynnä. Vähän tuntui, että tulinko nyt sitten seurapiiritapahtumaan, vaiko asiallisen ja itseään korostamattoman Haaviston vaalivalvojaisiin. Kyllä karvalakkikaveri olisi siellä tuntenut aika ulkopuoliseksi olonsa. Tosin laaja julkkiskannattajakunta on osaltaan tuonut Haavistolle nostetta ja on muiden ehdokkaiden häpeä, jos eivät samalla skaalalla ole julkkiksia taakseen saaneet.

Mutta yllättynyt olen, jos Haavisto todella kiipeää presidentiksi. Sen hän voi tehdä, mikäli Sauli Niinistö pysyy kuorensa takana piilossa, eikä ole niin helposti kohdattavissa kuin Haavisto on. Niinistö saa todennäköisesti nyt kantaa konservatiivin leimaa niskassaan, vaikka ei ole vanhakantaisilla lausunnoillaan säväyttänyt.

En ota kantaa, kumman pitäisi tulla presidentiksi, mutta Niinistön kannattajien kannattaisi nyt todella herätä, eikä tuudittautua Saulin korkeisiin kannatuslukemiin. Niinistö ei ole enää nosteessa, vaan Haavisto. Soinilta yllätys ei enää onnistunut, vaan kampanja jäi jotenkin etäiseksi.

Maailma on sekainen paikka, mutta yhteen asiaan voi luottaa. Kauniisiin ja Rohkeisiin, vaikka sarja nyt tauolle siirtyikin. Tv-sarjassa kun ei varsinaisesti mikään ole muuttunut 20 vuoteen, vaikka sivuosahenkilöt vaihtuvat. Kaunareiden henkilöiden elämä on toki sekaisempaa kuin kenenkään, mutta eivät he tunnu siitä itse kärsivän.

Tämä video on tuttu tilanne Kauniista ja Rohkeista. Stephanie ja Brooke kohtaavat. Ja syntyy rumaa jälkeä.  Stephanie on pahoinpidellyt Brookea sarjan aikana niin monta kertaa, että Brooke saisi Stephanien lukkojen taakse vuosikymmenien henkisestä ja fyysisestä väkivallasta. Hänen virheenään on ollut rakastua äidin suosikkipoikaan. Uudelleen ja uudelleen.

Kun nykyisin puhutaan vihapuheesta yms. niin Kaunarit ne vasta vihalle perustuvat. Useimmiten viha kohdistuu Brookeen. Brookea vihaavat sekä Stephanie että ikuista taistoa Ridgestä Brooken kanssa käyvä Taylor, joka palasi kuolleista uusien silikonien ja huulitäytön kera. Kuolleista nouseminen hollywoodilaisittain.

Vaikka Ridgeä pidetään sarjan keskushahmona, oikeastaan kaikki kietoutuu oman suosikkihahmoni, ongelmasta ja miehestä toiseen pomppivan Brooken ympärille, joka on ollut tyttäriensä kaikkien miesten kanssa sängyssäkin. Useimmiten vahingossa. Viimeksi seksin ylipapitar Brooke sujahti sänkyyn jo Ridgen ja Taylorin pojan kanssa syötyään hallusinaatioita synnyttäviä marjoja. Brooke vain on miesten mieleen ja sekös sarjan muita naisia kismittää, kun Brooke on vienyt miehen vähintään kerran jokaiselta.

Yritin laskeskella, kuinka monta kertaa Ridge ja Brooke sekä Ridge ja Taylor on mennyt naimisiin. En muista. Jos jotain Kauniissa ja Rohkeissa osataan, niin antaa anteeksi puolisolle, vanhoja ei todellakaan muistella. Paitsi tietenkin pahanilmanlintu Stephanie. Ridgen Brooke saa useimmiten takaisin pelkästään sujahduttamalla itsensä seksikkäisiin hepeneisiin ja Taylor saa taas odotella aikansa ennen uutta tilaisuutta napata Ridge.

Kaunareissa ei myöskään tarvitse jäädä lapsettomaksi. Veljesi poika saattaa hyvinkin paljastua omaksesi ja päinvastoin. Yksinäisyyttäkään ei tarvitse kärsiä. Vanhat heilat ovat aina valmiina uusiokäyttöön. Nykyinen heilasi vain todennäköisemmin rakastaa jotain muuta, mutta haitanneekos tuo.

Jossain välissä olisi vielä ehdittävä suunnittelemaan muotinäytöstä, jossa median mieliksi tapahtuu aina jokin skandaali. Toimittajalle Forresterien muotinäytös ei ole koskaan hukkareissu. Siellä saattaa iskeä jokin Forresterien vanha vihollinen, joka kadehtii perheen tyyliä ja loistoa. No,  tyylistä voi olla montaa mieltä.

Aina kannattaa olla myös valmiina siihen, että seonnut tyyppi kahlitsee sinut kellariin vangiksi hyväksi toviksi. Se on vain elämää se.

Puolen vuoden päästä kaikki jatkuu. Ennallaan.

Huomenna ne sitten käydään. Presidentinvaalien ensimmäinen kierros. Kokosin Youtubesta ja ehdokkaiden nettisivuilta vaalimainosvideoita. Arhinmäeltä, Essayahilta ja Biaudetilta en löytänyt vaalimainosvideoita. Ehdokkaat satunnaisessa järjestyksessä.

´

Pekka Haaviston viime viikkojen kovaa nostetta eivät selitä vaalimainosvideot. Ne ovat kuivan asiallisia ja niiden käsikirjoituskin varsin tylsä. Olisivat nyt edes kukan tuoneet Pekan taustalle tähän videoon. Pekka ei selvästi nauti videoissa poseeraamisesta. On väsyneen oloinen.

Löysin pidemmän Sauli-pätkän. Blues-Sauli. Just joo. Ei oikein mene läpi. Trendipuvut ei jotenkin sovi Saulille. Se näyttää lähinnä vaivaantuneelta. Sloganeihin on nähty jo vaivaa, mutta ovat paikoitellen liian mainostoimistomaisia samoin kuin videokin ylipäätään.

Toinenkin Paavo on laitettu harmaalle taustalle. Mainoksen idea toimii. Jää mieleen, mutta musiikki ja muu toteutus jotenkin tasapaksua, eivätkä hengi uutta demariutta, vaan jotain selittämätöntä vanhan ajan tunnetta.

Toi Väyrysen pääntakana oleva taulu häiritsee. Huumorista plussaa. Väyrynen jo istuvana presidenttinä on sinänsä kivan kotikutoinen idea. Paavo ja Vuokko-muki on ymmärretty ympätä mukaan. Väyrynen selvästi nauttii mainoksissa esiintymisestä toisin kuin edelliset ehdokkaat.

Pankkikortti ja presidenttiys ei jotenkin sovi yhteen. Ei pääse jotenkin liikkeelle. Poolopaita ei sovi Soinille. Soini flanellipaidassa olisi tuonut mukavamman mielikuvan. Soinin suurin valtti eli kansanomaisuus ei pääse millään tavalla esille. Olisi annettu Soinin puhua.