10.05.2008 - 10:23
Oletteko pohtineet koskaan, miten vähän mielikuvitusta tv-sarjoissa ja elokuvissa oikeastaan on? Vaikka luulisi, että koko homma perustuisi mielikuvitukseen. Samat vanhat kliseet toistuvat rainasta toiseen. Ja oikeastaan niitä odottaakin. Ajattelin niitä kerätä muutaman spontaanisti mieleen tulleen talteen.
Romanttiset komediat, jos mitkä pursuavat vanhan idean kierrätystä. Pääpari on aina aluksi epäsopiva, ne riitelevät ja rakastuvat sitten toisiinsa. Ja sitten tulee megalomaaninen riita ja ero. Lopussa jompi kumpi tajuaa, yleensä mies, että rakastaakin toista kovasti. Sitten seuraakin perinteinen ajolähtö, sillä kultsi on yleensä lähdössä pois maasta. Sakkojakaan ei tule vaikka pysäyttäisi lentokoneen. Söpöä, mutta epätodennäköistä.
Poliisisarjat ja elokuvat jos mitkä perustuvat samaan ideaan. Aina on loppuunpalanut, katkera ja mielellään alkoholisoitunut poliisi, joka on joko eronnut tai vaimo kuollut, mielellään väkivaltaisesti. Sitten pariksi tulee mahdollisimman epäsopiva poliisi, ja jälleen löydetään kaveruus. Ja kyynistynyt poliisikin pääsee taas elämänsyrjään kiinni. Yleensä löytää myös uuden kullan.
Entäs sitten perhesitcomit. Kenenkään oikeassa elämässä ei ole yhtä hauskaa riidellessä ja ikäviä asioita kaiveltaessa. Aina aroista asioista nauretaan kovasti yhdessä ja perusongelma on aina ratkaistu jakson loppuun mennessä. Lihavalla, hieman juntilla miehellä on aina kaunis ja kiltti vaimo. Lapsia perheessä on yleensä kolme. Joko kaksi tyttöä tai poika tai päinvastoin. Yleensä ei olla tulla toimeen appivanhempien kanssa, mutta silti nähdään niitä päivittäin. Sukulaisia myös ilmaantuu tarpeen mukaan tyhjästä.
Saippuasarjat puolestaan elävät vanhan kierrätyksestä. Tunnettu tosi-asia on, ettei miljoonakaupungeissakaan ole kuin ne kaksi tai kolme mahdollista rakasta. Ja mielellään jokainen seurustelee jokaisen kanssa. Mustasukkaisuutta ei tunneta, kaikkihan tapahtuu perhepiirissä. Myös saippuasarjoissa ilmestyy salattuja poikia ja sukulaisia. Lisäksi jokaisella on jokin synkkä tai vähemmän synkempi salaisuus, joka paljastuu takuuvarmasti jossain vaiheessa. Tietenkin äärimmäisen hitaasti, muistammehan esim. Kauniiden ja Rohkeiden Stephanien virumisen viikkotolkulla kohtauksen saaneena lattialla. Ja olipa vielä elossa, kun hänet löydettiin. Saippuasarjoissa ollaan eripuraisia, vihanpitokin jatkuu vuositolkulla. Vaikka joka päivä toisiaan taas kerran nähdäänkin.
Sairaala- ja lääkärisarjat ovat omaa luokkaansa. Aikaa kuluu potilaiden kanssa jutusteluun ja näiden perhesuhteiden ratkaisemiseen enemmän kuin hoitoon. Vakuutuksia ei kysellä, vaan lääkäri keksii yleensä jonkin konstin, millä varattomatkin amerikkalaiset saavat hoitoa muuallakin kuin menemällä Kuubaan. Sairaalasarjoissa tyydytään myös oman osaston työntekijöihin romanssi-asioissa. Eihän sitä nyt voida toisella osastolla vieraissa juosta. Joka osastolla on myös kapinallinen nuori lääkäri ja karismaattinen komistus, joka pistää sekä potilaiden että hoitsujen jalat hyytelöksi.
Ja sitten ovat tietenkin tv-uutiset. Vakiouutiset Irakista kuuluvat joka lähetykseen samoin kuin ilmastonmuutos ja Venäjän uhittelu ja muut niiden tekoset. Ja kaikki muu kurjuus maailmassa. Lisäksi on aina päivän polttava keskustelunaihe, kuinka jokin asia on huonontunut kovasti entisestä. Yleensä kuinka suomalaiset juovat enemmän ja nukkuvat huonosti. Väliin ujutetaan yleensä jokin keveämpi aihe, mielellään söpöjä lapsukaisia lyhyissä haastatteluissa. Ja sitten samat säälöpinät aina. Että kyllä sitä lämmintä nyt kohta tulee.
Entäs sitten keskusteluohjelmat. Joku on aina selviytynyt jostain ja sitten hän kertoo kaikille, miten vaikeuksien kauttakin pääsee voittoon. Aina löytyy myös terapeutti, lääkäri yms. asiantuntija tökkimään ihmisiä elämänmuutokseen. Dr. Phil tekee vaikka sammakosta prinssin, jos näin haluaa.
Ja sitten kokki-ohjelmat..... No, ehkä rauhoitun nyt, vaikka listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ainakin täytyy kiittää Yleä taas. Kymenlaakson laulu oli mielenkiintoinen sarja ja PP-Petelius elämänsä roolissa. Tosin kun ykköseltä tuli vielä Tuhlaajapoika, on vähän vaikea suhtautua psykologeihin ja psykiatreihin.
PS. Tv:stä puheenollen. Digiboksini on alkanut tökkimään jonkin päivityksen jälkeen. Kauanpa se kestikin, vaikka muut ovat valitelleet joa aiemmin.
Kuka väittää, että kommunismi on kuollut? Nepalissa maolaiset voittivat. Tosin jos tietäisivät, millainen peto kansaansa kohtaan Mao todellisuudessa oli, niin enpä uskoisi, että olisivat voittaneet. Tai sitten kertoo vain siitä, miten entinen hallinto oli vieraantunut kansastaan.
07.05.2008 - 17:43
Ihmisellä on luontainen tarve muuttaa luonnonvalintaa ja järjestystä omilla periaatteillaan. Ihmisten rodunjalostuksesta on sitten Natsi-Saksan luovuttu julkisesti, mutta yhähän sitä abortoidaan kehitysvammaiset sikiöt ja vaaditaan muutenkin tasapäistä kehittymistä yhteiskunnan hyvän eteen.
Eikä siitä niin kauan ole, kun mielisairaat tai muuten vaan oudot naisihmiset menettivät kohtunsa oikein valtion toimesta Euroopassa yleisemminkin. Eikä siitä, kun ihmisiä tapettiin kansallisuutensa perusteella järjestelmällisesti. Ja tapetaan tälläkin hetkellä. Rodut eroteltiin sivistysvaltiossakin vielä 60-luvulla.
Ja jos ei tämä pärjäämismeno tämän hetken yhteiskunnassa miellytä, diagnoosi löytyy aina jostain käytöshäiriöstä tai sitten olet syrjäytymässä tästä ihanasta oravanpyörästä muuten vain. Tämän hetken pärjäämisestä korostavassa hengessä voitaisiin puhua myös taloudellisesta valinnasta. Ne, jotka eivät ole pärjänneet tuntevat sen nahoissaan ja ovat epäonnistuneita yksilöitä. Ja salaa toivotaan, että toivottavasti eivät vielä liikaa lisääntyisikin. Ja pahus soikoon ne tekevätkin lapsia, joita yhteiskunta saa hyysätä.
Välillä on perustettu spermapankkejakin, josta on saatavilla professorien suvunjalostustuotteita, että saataisiin tarpeeksi laadukkaita jälkeläisiä. Ikäänkuin kuin vähemmän älykäs lapsi ei olisi yhtä arvokas.
Vimmaisella luonnon ja ihmisyyden ja eläinten parannuksella on saatu aikaan ilmastonmuutos ja tuhottu siinä sivussa lukematon määrä lajeja sukupuuttoon. Loppujen lopuksi mikään ei oleparantunut, tai ainakaan onnellistunut ei ole ihmiskunta. Taloudellinen hyvinvointi osassa maailmaa kyllä, mutta jossain vaiheessa siitä ei sitten voi enää nauttia.
Järjettömimmillään ihmiskunnan luomistyö on koirien ja muiden ns. hyötyeläinten jalostuksessa. Hirveä sana muuten. Koiraraukat kuulemma kärsivät syövästä ja käytöshäiriöistä siinä missä ihmisetkin. Syynä rodunjalostus niin, että geenipohja roduissa on liian vähäinen. Koirat siinä sitten kärsivät, kun kiertävät pakko-oireisesti häntäänsä jahdaten tunti tolkulla. Vimma on kova saada näyttämään koira ihmisen silmään miellyttävältä. Aika hyvin eräässä ohjelmassa koirien jalostuksesta sanottiin. Kuinka helposti voitaisiin jalostaa luonteeltaan ihanteellinen ja ihana koira, mutta ainoastaan ulkonäkö kiinnostaa.
Samaa kai haluttaisiin ihmistenkin kohdalta, jos ajat olisivat erilaiset. Läskit, pätkät ja muut poikkeavat kun eivät ole kovassa huudossa.
Eläinraukat ovat joutuneet muutenkin ihmisten parannusvimman kohteiksi. Minkkejä, supikoiria ja muita tuontitavaraa metsästetään vimmatusti. Kaikki kun olisi ollut vältettävissä, ettei eläimiä olisi tuotu alunperinkään niille vieraaseen ympäristöön.
PS. Jos tämä kirjoitukseni kuulostikin synkältä. Onneksi kaikki ei ole. Ihminen luo halutessaan kaikkein kauneinta. Musiikkia, kirjallisuutta, välittämistä ja rakkautta.
05.05.2008 - 17:40
Oletteko huomanneet, kuinka jokaisella maan mahtavalla on oma ratkaisunsa energiapulaan tulevaisuudessa. Nyt sellaisen esitti Jorma Ollila, jonka mukaan risut ja kävytkin olisi saatava energianpolttoon.
Harmi
vaan, että jokaisen risun ja kävyn taitaa viedä metsäteollisuus
tarpeisiinsa, kun halpaa puuta Venäjältä ei virtaa enää entisaikojen
malliin.
Roskien polttajaintoilijoita löytyy mahtavien ulkopuoleltakin, mutta siellä ne Ämmässuolla lokkien riemuna lepäävät. Siksi, kun kukaan ei halua jätteenpolttolaitosta nurkilleen. Edes jotkin asiat ovat tavisten mielestä siis epäilyttävämpiä kuin asunnottomien asuntolat. Helsinkiläisen kokoomusvaltuutetun mielestä tosin löytyy vielä spurguja, jotka tupakoineen sänkyynsä paloivat.
Eniten myötätuulessa risujen sijaan taitaa olla ydinvoima. Jokin aika sitten tuli dokumentti ydinvoiman uudesta noususta. Ydinvoiman lobbarin mielestä ydinvoimasta ei ole mitään haittaa ympäristölle. Mitä nyt ydinvoimalan purkaminen kestää 200 vuotta ja yhtään ydinjätteen lopullista sijoituspaikkaa ei ole vielä löydetty. Mitä siitä, että 200 000 vuotta menee, ennen kuin kaikki ydinjäte on vaaratonta. Sehän on sitten joskus.
Surullisinta on, ettei kukaan ole keksinyt ydinvoimaa korvaavaa suuren mittaluokan energiantuotantoa sen jälkeen kun öjy ja maakaasu sekä kivihiili loppuvat. Viimeistenkin suojeltujen koskien vokotteleminen vesivoimaan tuntuu lähinnä pään pistämiseltä pensaaseen.
Ja oletteko huomanneet, kuinka "taatot" saa lehdissä palstatilaa. Paavo Lipponen kertoo, ettei puheenjohtaja saisi olla vanha, itse oli yli kuusikymmentä puheenjohtajana ollessaan ja Niinistö ojentaa hallitusta maailmantalouden kriisin huomiotta jättämisestä, vaikka oman puolueen mies on valtiovarainministeri. Ja Niinistö on vieläpä oikeassa. Valtavia kauppakeskuskolosseja rakennetaan joka niemeen ja notkoon. Mistä asiakkaat? Ja ennenkaikkea missä vaiheessa ostovoima loppuu? Ainakaan eläkeläiset ja muut etuuksilla elävät eivät noita kauppakeskuksia elätä. No, onneksi niistä voidaan muuntaa kai vanhainkoteja, niille kun olisi tulevaisuudessa tilaustakin.
Ympäristöstä puheen ollen. Pahimman luokan ympäristörikos pujahti jälleen postiluukusta sisään. Kahden eri firman puhelinluettelon julkaisu tuntuu järjettömältä aikana, jolloin puhelinluetteloita ei juuri kukaan lue.
Isänmaallisuudesta: viikonlopun Hesarista luin, että varusmiesten asut tulevat belgialaisen yrityksen alihankkijalta Bangladeshistä. Miten kansalaisia voi vaatia ostamaan kotimaista, jos sitä ei tee edes puolustusvoimat. Yhtä järjetöntä touhua on pyykkien rahtaaminen Viroon pestäväksi. Ei kuntienkaan tarvitse aina sitä halvinta tarjousta ottaa vastaan.
Viime lauantaina vietettiin kansainvälistä lehdistön vapauden päivää. Maailmalla kuulemma blogin pitäjiäkin pidätetään ja suljetaan vankilaan. Suomen ongelmana taitaa taas olla, että vaikka kuinka huutaa, kukaan ei kuuntele. Ainakaan bloggaajia, ellei satu olemaan ministeri tai joku muu valmiiksi vaikuttaja.
Televisiosta: Viime viikolla pisti silmään tämä thaivaimoista kertonut MOT-ohjelma. Näkökulmahan on aina se, että kaikki ulkomaalaisen naisen kanssa naimisiin menevät suomalaismiehet ovat naisten alistajia, hakkaajia ja ylipainoisia vanhoja "törkyvaareja". Todella kyllästyttävää, kaipaisin joskus uudenlaista näkökulmaa.
Ehkäpä ne suomalaismiehet edes joskus voivat mennä jopa rakkaudesta ulkomaalaisen kanssa naimisiin. Mutta se olisi kai liian kohahduttavaa otsikoihin päästettäväksi. Jos suomalainen nainen puolestaan menee ulkomaalaisen kanssa naimisiin, niin se on toimittajien mielestä vain suurta rakkautta.
Ja kulttuuria: Viikonloppuna käytiin Pekka Halosen näyttelyssä Ateneumissa. Minullakin heräsi uudestaan innostusta kansallisromantiikaan aikakauteen. Vainolaista vastassa -taulu teki ainakin minuun vaikutuksen livenä. Kris Kristoffersonin keikallekin olen elokuussa menossa.
Ai niin ja nukuin viime yön huonosti. Siitä kai kärkkäyteni tällä kertaa...
